Rakastan talvea. Rakastan talvessa kaikkea muuta paitsi kylmyyttä. Sen tunnelmaa, ääniä, sen ihmeellistä kauneutta.. lumen narskuntaa kenkien alla. Rakastan muhkeita villapaitoja, hiihtää, saunoa talvisen ulkoilun jälkeen. Kääriytyä viltin alle sohvan nurkkaan hyvän kirjan ja kahvikupin kanssa.
Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. En ennen tykännyt yhtään talvesta. Muutama vuosi sitten kuitenkin vaan mieli muuttui. Oikeastaan se tapahtui valokuvauksen myötä. Ihastuin jotenkin ihan älyttömästi kuvaamaan juuri talvisia maisemia ja rakastuin vaan kaikkeen talven ihanuuteen. Tänään voin helposti todeta, että talvi on mun lempivuoden aika.
Jotenkin se tuntuu sopivan myös omaan sielunmaisemaan ja siihen millainen ihmisenä olen. Herkkä mutta kirpakka, arkinen …. glamouria rakastava 🙂
Mulla on jo pitkään ollu haave siitä, että asuisin jossain todella luonnon kauniissa maisemissa. Itselleni on todella tärkeää, että pystyn nauttimaan luonnosta suoraan koti ovelta ja ihan vaikka vaan tuijottaa upeita maisemia sydämeni kyllyydestä oman kodin ikkunasta. Se on yksi niistä asioista jotka tuo merkitystä, voimaa ja inspiraatiota itselle. En kykene ymmärtämään ihmisiä jotka istuvat sisällä sulkien keskellä päivää verhot! Vaikka se olis yks vihreä puu ankean lähiön keskellä, sen tuijottaminen ikkunasta tois merkitystä mun elämään.
Niin yksinkertainen juttu kuin pysähtyminen kauniin maiseman äärelle saa meistä ihmisistä esiin aidomman, herkemmän puolen ja ylipäätään vaan kunnioittamaan ja arvostaan elämää syvemmin. Luonnossa oleminen laittaa usein elämän arvot kohdalleen. Aikamoinen voima luonnossa on. Näin itse koen. Näin luonto mulle näyttäytyy. En kuitenkaan halua romantisoida luontoa liika, vaan se on myös hyvin arkinen ja normaali osa omaa elämää.
Hyppäisitkö tuntemattomaan?
Jossain vaiheessa opetellessani valokuvausta ja kun rakastuin talvisiin maisemiin ihan kunnolla, haaveilin elämästä jossain ihan Lapissa oikein kunnon lumisten metsien ja harjujen keskellä. Mun sydän on joka tapauksessa välillä levoton… haaveilen täydellisestä paikasta upean luonnon keskellä, kodista jossa suuret ikkunat kehystää maisemaa jossa sielu lepää. Ja… koska uskon, että unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi … vielä jossain vaiheessa elämää haluan kokea ja elää tänki haaveen todeksi.
Emme useinkaan tule ajatelleeksi, että paikkakunta jossa asumme on vanhempiemme tai isovanhempiemme valitsema paikka. Sydän voi haaveilla muualle, mutta ihmiset joiden kanssa olemme elämämme eläneet sitovat meitä tuohon paikkaan. Aika monet haaveilevat kuitenkin jossain muualla elämisestä, mutta eivät uskalla ottaa hyppyä tuntemattomaan koskaan.
Mutta kun kuuntelee ja uskaltaa luottaa omaan sydämen ääneen, se kertoo kyllä mihin mennä. Joskus on hyvä myös jäädä. Joskus lähteä! Mutta elämään tänne tultiin. Entä sinä, hyppäisitkö tuntemattomaan?
READ ALSO; “ELÄMÄÄ OMILLA EHDOILLA”