Jokunen vuosi sitten aloin heräämään ja pohtimaan todella syvältä omaa elämääni ja kuinka paljon oikeastaan elin elämää omilla ehdoilla. Aloin todella pohtia erityisesti yhteiskunnan järjestäytyneisyyttä ja mikä siinä toimii minulle, lapsilleni ja perheelleni ja miksi niin moni ihminen toimii ja elää sen mukaan miten on oppinut esim. vanhemmiltaan mitenkään kyseenalaistamatta tapaa elää ja toimia.
Ihan jokaisen täällä upealla pallolla täynnä ihmeellistä elämää, joka matkaa mysteerisessä tyhjässä tilassa keskellä tsiljoonia tähtiä, olisi jossain vaiheessa niin arvokasta pysähtyä kysymään itseltään mitä oikeasti elämältä haluaa ja kuinka paljon elää kyseenalaistamattomien uskomusten ohjaamaa elämää, vanhempien ja yhteiskunnan mallintamaa elämää, pelkojen hallitsemaa tai vain automaatiolla tapahtuvaa rutiinia?
Olen kyseenalaistanut niin monet uskomukset siitä minkä näköistä elämän “pitäisi olla”. Edelleen kyseenalaistan ja kysyn kysymyksiä itseltäni elämästä harva se päivä. Kasvamista on täälläkin edelleen siinä, että uskalla päästää ihan todella irti ja elää täysin omilla ehdoilla. Mutta sitä tämä oma sielu joka tapauksessa halajaa. Jonkin asteista vapautta. Joillakin varmasti sielu janoaa sitä enemmän ja toisilla taas vähemmän. Toiset elävät tyytyväisinä tavanomaisia rutiineja suorittaen , mutta siinä vaiheessa kun huomaamme, että asiat ei palvele ja teemme niitä vain koska muutkin tekee niin ja aiheutamme itselle tai toisille sen vuoksi mielipahaa, on hyvä pysähtyä miettimään ohjaako toimintaa jokin pelko tai uskomus jonka voisi vaikka heittää menemään.
Paljon olen heittänyt uskomuksia menemään matkan varrella. Yhä vähemmän välitän siitä mitä muut minusta ajattelee ja pohjaan elämäni omien arvojen perusteella haluan kulkea kokoajan enemmän kohti elämää omilla ehdoilla.
Aina kun huomaan pienentäväni itseäni ja etten ole kuunnellut omaa sisäistä ääntä yritän oppia siitä ja sitä kautta ymmärtää mihin suuntaan taas mennä. En tule koskaan olemaan ihminen joka ei kyseenalaista, pohdi tai usko elämän ihmeisiin ja siihen, että kaikki on lopulta suurempaa kuin meidän ajatukset. Luotan yhä enemmän omaan sisäiseen ääneen ja että se on lopulta se joka on oman elämän suhteen oikeassa.
Yhteiskunnan rakennelmat ovat rapisseet mielessäni murusiksi. Se miten joku asia “pitäisi tehdä” on aina jonkun toisen uskomuksen varaan kehitetty järjestelmä. Ihan samanlaisen ihmisen kuin sinä tai minä. Jollakin oli vain pokkaa seisoa oman uskomuksen takana niin isosti, että muutkin alkoivat uskoa siihen ja kun suuri joukko ihmisiä uskoo johonkin asiaan on vaikea noin vain tunnistaa onko se oikeasti myös oma totuus. Vaatii myös rohkeutta tehdä päätöksiä valtavirtaa vastaan.
Tästä esimerkkinä omasta elämästäni voin kertoa kun vanhin tyttäreni ( 19) oli 15 eikä halunnut mennä rippikouluun. Minulle oli heti selvää, etten lastani vaatisi menemään sinne. En kokenut siinä mitään hankalaa. Miksi hänen täytyisi käydä uskonnollinen koulu vaikka perheemme ei käynyt kirkossa tai ollut uskonnollinen, eikä uskon asiat kuuluneet arkipäiväämme. Mutta, perhepiirissä vanhemmat ihmiset ottivat sen todella raskaasti. Monta mielipahaa saatiin aikaan. Kunnian menetystä suorastaan. Tyttäreni koki huonoa omaa tuntoa ja sai kokemuksen siitä, että aikuiset ihmiset ovat pettyneet häneen. Kurjia muistoja jäi tapahtuneesta. Minkä tähden lopulta? Vain koska yhteiskunnassamme uskotaan ja pidetään rippikoulua jotenkin erityisenä merkkipaaluna niissäkin perheissä jota eivät ole uskonnollisia ja siitä poikkeaminen koetaan pelottavana. Harva kyseenalaistaan sen ja menee vain massan mukana… joskus mietin myös, kuinka moni nuori lopulta näistä perheistä on oikeasti kiinnostuneita itse leirin sisällöstä tai kääntyy uskoon?
Sillä onko käynyt rippikoulun ei ole mitään merkitystä siihen oletko hyvä ihminen ja miten elämässäsi tulet onnistumaan. Naimisiinkin pääsee. Mikään tällainen ei tee meistä ihmisinä huonompia tai vaikuta tulevaisuuteemme negatiivisesti. Väitän, että enemmän tyttäreeni vaikutti negatiivisesti tunne siitä, että häneen petyttiin. Tällaisella voi olla kauaskantoiset negatiiviset vaikutukset nuoreen ihmiseen.
Kun kasvaa aikuiseksi on aika katsoa asioita suoraan, mutta suurella sydämellä. Tunnustella sitä mikä on oikeasti hyväksi ja tarpeellista itselle ja läheisille. Kannustan sinua siis kyseenalaistamaan… toimintasi, uskomuksesi ja sen miksi elät ja teet asiat kuten teet ja voisitko tehdä jotain toisin vain puhtaasti koska haluat niin.. vaikka tekisit asiat toisin kuin ne on aina tehty tai mitä muut sinulta odottavat? … ja voisitko alkaa toteuttamaan itseäsi, elämääsi ja unelmiasi rohkeasti vain puhtaasta ilosta ja jättää jotain tekemättä vain koska hyvältä tuntuu?
Hannele
Leave a Reply